Puhelinlinjassamme on tilapäinen häiriö, jota korjataan parhaillaan. Pahoittelemme suuresti tästä aiheutuvaa haittaa! Asiakaspalvelumme auttaa sähköpostitse osoitteessa asiakaspalvelu@lekolar.fi
Koululaisten paikallaan istuminen on kasvava ongelma. Fyysinen aktiivisuus vaikuttaa oppimiseen ja tukee lapsen ja nuoren niin fyysistä kuin psyykkistäkin hyvinvointia. Liikuntatuntien lisäksi aktiiviset brain break -tauot osana opetusta ovat tehokkaita tukemaan oppimista ja hyvinvointia.
”Tutkimuksissa on todettu korrelaatio oppilaiden iän ja keskittymiskyvyn välillä. Esimerkiksi kymmenvuotias lapsi pystyy keskittymään kerralla noin kymmenen minuuttia. Siksi lähes kaikkien keskittymiskyky on kadonnut oppitunnin puolivälissä. Keskeyttämällä oppitunnit noin 20–30 minuutin jälkeen toiminnallisella välitunnilla tai luokassa tehtävällä harjoituksella parannetaan sekä oppimista että keskittymistä. Lisäksi oppimiseenkin voidaan yhdistää liikkumista”, kertoo liikunnanopettaja Martin Lossman.
Urheilu on aina ollut lähellä Martinin sydäntä. Aiemmin hän pelasi jalkapalloa Hammarbyn ja Djurgårdenin joukkueissa, ja sittemmin hän on opettanut liikuntaa ja terveystietoa peruskoulussa ja lukiossa. Vahva intohimo omaa oppiainetta kohtaan avasi myös kiinnostavan mahdollisuuden. Vuonna 2009 Martin ja kaksi hänen liikunnanopettajakollegaansa valittiin vuoden opettajiksi Huddingen kunnassa. Kunnianosoituksen mukana tuli rahapalkinto, jonka Martin ilman muuta halusi käyttää oppilaidensa hyväksi. Mutta miten?
Martin sai niihin aikoihin sattumalta tietää yhdysvaltalaisesta Chicagon laitamilla toimivasta Naperville Senior High Schoolista, jossa oli saavutettu uskomattomia oppimistuloksia keskeyttämällä oppitunteja säännöllisesti sykeharjoittelulla, aktiivisella luokkatoiminnalla, ryhmähengen nostatuksella ja niin kutsutuilla brain break -tauoilla. Martin kollegoineen lähti Chicagoon opintomatkalle, joka mullisti Martinin pedagogisen ajattelun ja hänen näkemyksensä perinteisestä luokkaopetuksesta.
Seitsemän vuotta myöhemmin Martin järjesti ensimmäisen konferenssin koulusta ja liikkumisesta, ja siitä tuli lähtölaukaus hänen uudelle työlleen. Nykyään hän luennoi päätoimisesti keinoista lisätä oppitunteihin säännöllisiä keskeytyksiä ja fyysistä toimintaa. ”Edistämässäni toimintatavassa on kyse paljon enemmästä kuin liikuntatuntien lisäämisestä lukujärjestykseen”, sanoo Martin. ”Tässä on kyse siitä, että kouluissa ja kunnissa pitäisi tarkastella lasten ja nuorten fyysisen ja henkisen hyvinvoinnin tukemista kokonaisvaltaisella tavalla. Tiedämme, että ylipaino, paikoillaan istuminen ja mielenterveyden ongelmat lisääntyvät lasten ja koululaisten parissa, ja suurelta osin se on valitettavasti yhteydessä lisääntyneeseen ruutuaikaan. Tämän kielteisen kehityksen suunnan kääntäminen vaatii kunnon panostusta terveystyöhön.”
Aktiiviset tauot tuottavat tulosta. Kuinka Martinin menetelmät sitten toimivat käytännössä? ”Tutkimuksissa on todettu korrelaatio oppilaiden iän ja keskittymiskyvyn välillä. Esimerkiksi kymmenvuotias lapsi pystyy keskittymään kerralla noin kymmenen minuuttia. Siksi lähes kaikkien keskittymiskyky on kadonnut oppitunnin puolivälissä. Keskeyttämällä oppitunnit noin 20–30 minuutin jälkeen toiminnallisella välitunnilla tai luokassa tehtävällä harjoituksella parannetaan sekä oppimista että keskittymistä. Lisäksi oppimiseenkin voidaan yhdistää liikkumista”, selittää Martin. Hän kertoo myös, että on tärkeää vahvistaa ryhmähenkeä, jolloin oppilaille muodostuu tunneyhteys opittavaan asiaan. ”Suosittelen käyttämään jokaisesta oppitunnista muutaman minuutin ryhmähengen vahvistamiseen ja brain break -taukoihin,, koska nimenomaan hyvä ryhmähenki luo turvallisuudentunteen ja antaa oppilaille rohkeutta olla oma itsensä. Se lujittaa yhteenkuuluvuutta ja saa useammat oppilaat uskaltamaan osallistua keskusteluihin.”
Miksi sitten useammat koulut eivät rohkene toimia tällä tavalla? ”Suurin haaste on opettajien huoli siitä, ettei opetukseen jää tarpeeksi aikaa. Kuitenkin jos oppitunti kestää 45 tai 60 minuuttia, viimeinen varttitunti menee lähes aina hukkaan. Oppilaat ovat aivan väsyneitä istuttuaan niin kauan, etteivät enää pysty keskittymään”, Martin kertoo ja jatkaa toteamalla: ”Tauko ei koskaan ole oppituntiajan tuhlausta. Se on sijoitus parempaan oppituntiin.”
Martin haluaa kuitenkin korostaa, ettei tällainen pedagogiikka tarjoa helppoa pikaratkaisua. ”Tämä työskentelytapa vaatii pedagogisen ajattelun rohkeutta, mutta lupaan, että se saa jokaisen luokan voimaan paremmin – vaikka kaikki olisivatkin tyytyväisiä nykytilanteeseen. Tämä on työtä, jossa tähtäin on kauempana tulevaisuudessa. Jotkut opettajat sanovat, että heidän ryhmänsä on niin rauhaton, ettei tämä tule toimimaan. Juuri tällaisissa ryhmissä kuitenkin saavutetaan parhaat vaikutukset. Tuloksena on tiiviiksi hitsautunut ryhmä, jossa uskalletaan olla vuorovaikutuksessa, ja opettajat sanovat aina, etteivät koskaan haluaisi palata siihen, miten asiat ennen olivat”, sanoo Martin. Hän on myös sitä mieltä, ettei kyseessä ole uusi lyhytaikainen muoti-ilmiö koulumaailmassa, vaan suhtautumistapa, jonka kanssa on tehtävä työtä kauan.
Opetuksen siirtäminen ulos on aihe, johon Martin palaa moneen kertaan keskustelun aikana. ”Puhun vahvasti sen puolesta, että meidän pitäisi liikkua luokkahuoneen seinien ulkopuolella. Se auttaa opettajia ajattelemaan uusilla tavoilla, vaikka voikin aluksi tuntua vieraalta. Ulkona oleminen on lisäksi uskomattoman palkitsevaa, ja sitä olisi syytä tehdä kouluissa enemmän. Se auttaa vaihtamaan ympäristöä ja yhdistämään liikkumiseen muita aistikokemuksia, mikä parantaa opitun tallentumista pitkäkestoiseen muistiin. Eikä raittiin ilman arvoa sovi vähätellä”, sanoo Martin. Hän on myös sitä mieltä, että jos opettajat alkavat soveltaa työssään hänen edistämiään pedagogisia periaatteita, ovat koulujen ulkoympäristöt siihen todella otollisia paikkoja, joiden koko mahtava potentiaali on helppo valjastaa käyttöön.
OPETUSTILA ULKONA
”Kehotan erityisesti tekemään opetustiloja myös ulos, koska siellä oppiminen synnyttää tunnekokemuksia, ympäristö vaihtuu, istumiseen saadaan keskeytys ja oppimiseen on mahdollista yhdistää liikkumista”, sanoo Martin. Hänen mielestään siirtyminen ulkona olevaan opetustilaan on täydellinen ratkaisu, kun luokka tarvitsee keskeytyksen oppimiseen. ”Suosittelen luomaan penkkien avulla amfiteatterityyppisen paikan. Kannattaa pyrkiä leirikoulumaisuuteen ja harkita myös grillauspaikkaa. Maaseudulla voidaan tehdä retkipaikka metsään koulun lähelle.”
TEMPPURATA
Temppu- ja tehtäväradat ovat toinen Martinin suosikkineuvo, ja ne sopivat brain break -taukoihin tai välituntitoimintaan. Lattiaan tai maahan tehdyillä merkinnöillä voidaan ohjata oppilaat suorittamaan erilaisia tehtäviä, kuten juoksemaan pienen matkan ja pysähtymään sitten kirjaimen tai kuvan kohdalle keskustelemaan aiheesta yhdessä. Toteutus on erittäin helppoa, ja ideaa voi käyttää monin tavoin.
VÄLITUNTIOHJELMA
Välituntiohjelma on keino saada kaikki koulussa toimimaan yhtenä joukkona ja huolehtia, etteivät oppilaat milloinkaan jää istuskelemaan. Yhdessä oppilaiden kanssa päätetään toimintoja, jotka jaetaan omille ”asemilleen”, ja niistä laaditaan ohjelma, jota koko koulu noudattaa. Näin sekoitetaan näppärästi eri ikäryhmien ja luokkien oppilaita ja saadaan täydellinen kokonaisuus sykkeen kohottamista, liikettä ja oppilasdemokratiaa.
